Olipa kerran pieni tyttö. Se olin minä.

Olipa kerran pieni tyttö. Se olin minä.

Pieni tyttö odotti iltaa, nukkumaanmenoa. Silloin hän lähti mielikuvituksissaan vaeltelemaan, antoi kehon ja mielen rentoutua, kuvitteli kuinka lämmin ja hoitava valo eteni varpaista ylöspäin, otsalle saakka. Hengitteli värillistä ilmaa, leijaili korkealle. Jos oli suruja tai huolia, tiesi hän, että väriä hengittelemällä voisi itsensä täyttää toisenlaisella energialla. Mielikuvat hoitavista, värillisistä valopalloista tuntuivat auttavan myös monenlaisiin kipuihin.

Tyttö kasvoi isoksi ja aikuiseksi ja unohti kaiken. Opiskeli ja meni töihin ja sai lapsia. Koki elämää laidasta laitaan, sen iloja ja suruja niin kuin jokainen meistä. Jossain vaiheessa uupui kaiken merkityksettömyyteen. Uupui työhön ja ihmisiin, negatiivisuuteen ja pinnallisuuteen. Koki fyysisiä kipuja, henkistä alakuloa ja murheita. Ei jaksanut enää, mietti mikä oli elämän tarkoitus. Jättäytyi pois tutusta ja turvallisesta, hyppäsi tyhjyyteen.

Tyhjässä maailmassa ja mielessä aikansa samoiltuaan näki valon kajastavan pimeydestä. Valon, joka suuntasi suoraan sieluun ja sydämeen. Ei ympäröivään maailmaan, ei toisten ihmisten puheisiin. Vaan suoraan omaan sieluun ja sydämeen. Siinä kirkkaassa valossa itseänsä pitkän aikaa tutkailtuaan, löysi vihdoin sisältään avaimen.

Vanha avain oli vuosien saatossa hautautunut kaikkien opittujen asioiden, sääntöjen ja rajoituksien, kokemusten ja tunteiden alle. Ei se sieltä koskaan olisi löytynyt, ellei hän niin tarkasti olisi penkonut. Tyttö mietti mitä avaimella tekisi, se oli kaunis ja koukeroisin kuvioin koristeltu. Ei järjellä löytänyt siihen sopivaa lukkoa.
Yöllä unessa saapui viisas nainen, tummat pitkät hiukset liehuen. Laittoi kätensä otsalle ja antoi lämmön levitä hoitaen mieltä, kuljettaen aaltoina muistojen mereen.

Olin lapsi taas, kävelin vanhassa linnassa pitkin mieleni loputonta käytävää. Käytävän varrella lukittu ovi, kultainen kahva, viininpunainen samettituoli.
Avain, se sopi täydellisesti oven lukkoon. Raskas tammiovi avautui natisten, värillinen ilma lehahti kasvoilleni. Lähdin leijumaan, läpi seinien läpi kattojen. Tummalla tähtitaivaalla katselin alas kaunista planeettaa. Riemuitsin, olin palannut itseeni.

Tämän tarinan siivittämänä halusin kertoa sinulle, että olen palannut siihen mikä minun kuuluu tässä elämässä olla. Ihmisten auttaja, rentouttaja, kehon ja mielen hoitaja. Missioni on auttaa ihmisiä voimaan yhä paremmin, fyysisesti ja henkisesti, ja valaa uskoa siihen, että jokainen voi luoda itselleen omannäköisen, ihanan elämän.

Kehon ja mielen tasapainoinen toiminta on perusta arjessa jaksamiselle ja elämästä nauttimiselle. Hermoratahieronnan avulla on helppo tehostaa elimistön toimintoja, sekä lisätä vastustuskykyä ja fyysistä hyvinvointia. Rentoutusvalmennuksen avulla taas pääsemme käsiksi alitajuntaan, johon vaikuttamalla pystymme muokkaamaan ajatuksiasi positiiviseen ja tavoitteitasi tukevaan suuntaan.

Elämä on ihmeellinen seikkailu, ja sinä olet oman elämäsi päähenkilö. Sinulla on lupa pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi, ja suunnata kohti omia unelmiasi! Sammalmajassa hoidan ja vahvistan kehoa ja mieltä juuri sinun elämänlaatuasi parantaakseni.