Onko erityisherkkyys sinunkin supervoimasi?
Tarkkailetko ja havainnoitko ”automaattisesti” ympäristöä sekä kohtaamiasi ihmisiä?
Uppoudutko herkästi aistimaan toisten ihmisten tunnetiloja niin väkijoukossa kuin kahdenkeskisissä keskusteluissa?
Koetko suurta empatiaa, sekä liikutuksen läikähteleviä aaltoja tässä valtavan suuressa tunteiden valtameressä seilatessamme?
Vaihteleeko tunneskaalasi helposti riemastuttavasta onnen tunteesta syvään suruun tai liikutukseen, riippuen ympäristön signaaleista?
Erityisherkkyys tuo mukanaan usein myös aistiherkkyyttä, mikä johtuu hermoston herkästä reagoinnista erilaisiin ärsykkeisiin.
Kovat äänet voivat tuntua kestämättömiltä: taustalla pauhaava televisio tai ravintolassa soiva musiikki saattaa ahdistaa niin, että ääni on joko hiljennettävä, tai itse poistuttava kauemmas äänilähteestä. Vaatteiden pesulaput saattavat hiertää niin että ne on pikimmiten saksittava irti. Tuoksujen sinfonia voi olla metsäkävelyllä ihastuttava aistimus, mutta ihmisten keskellä se saattaa tuntua epämiellyttävältä.
Olen itse nimennyt oman erityisherkkyyteni ”supervoimaksi”, jolla haluan osoittaa sen olevan positiivinen, ihana ja mielenkiintoinen piirre minussa. Herkkyyden kanssa eläminen vaatii itsetuntemusta, omien voimavarojen ja rajojen tarkkailua, sekä huomion kiinnittämistä omaan hyvinvointiin, hiljaisiin hetkiin ja palautumiseen.
Erityisherkkyyden neljä pääpiirrettä
Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person:
- Syvällinen tiedon prosessointi (Depth of processing)
Havaintojen ja tietojen syvällinen käsittely on tyypillistä erityisherkälle ihmiselle. Hän miettii vaihtoehtoja, vertailee tietoa aiempaan tietoon ja kokemuksiin, sekä yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi. - Kuormittumisalttius (Overarousability)
Liiallinen aistimus- ja tietomäärä kuormittaa erityisherkkää ihmistä. Intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, ja palautumiseen tarvitaan lepoa, aistimusten rajaamista tai tilanteesta poistuminen. - Vahva eläytymiskyky (Emotional intensity)
Erityisherkän ihmisen tuntemukset ja tunteet voivat olla voimakkaita. Hän liikuttuu helposti, ja toisen ihmisen asemaan asettuminen on helppoa. - Tarkka havainnointikyky (Sensory sensitivity)
Erityisherkkä ihminen tarkkailee sekä ympäristöään, että sisäisiä kokemuksiaan hienovaraisin aistihavainnoin erityisen tarkasti.
Tunnistatko itsessäsi, puolisossasi tai lapsissasi edellä mainittuja piirteitä?
Erityisherkkyys perheessä
Omassa elämässäni, ja perheemme arjessa, erityisherkkyys on päivittäin läsnä erilaisissa tilanteissa. Nelivuotiaan pikkutytön reaktioissa se näkyy esimerkiksi vaatteiden valinnassa (hiertävät helposti), haluna tarkkailla uusia tilanteita ja ihmisiä rauhassa, kaipuuna hiljaisuuteen ja luonnon rauhaan, sekä toisten myötäilemisenä.
Teini-ikäisen käytöksessä taas korostuu pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, sekä toisten ihmisten tunnetilojen herkkä aistiminen.
Omaa keski-ikäisen erityisherkän naisen vuoristorataa, tai pikemminkin vetistä ja mutkaista tukkijokea, olen onnekseni oppinut vihdoin säätelemään havainnoimalla ja ennakoimalla tuntemuksiani. Levon, oman rauhan, sekä palautumisen tarpeen ymmärtäminen ja hyväksyminen on edesauttanut erityisherkkyyden tasapainottamista.
Kun perheeseen kuuluu erityisherkkä ihminen, tai useampiakin (tämähän on periytyvä piirre), on syytä keskustella kaikkien perheenjäsenten kesken erityisherkkyyden ilmenemismuodoista, ja pohtia mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa.
Perheenjäsenten ja lähipiirin tieto ja ymmärrys erityisherkkyyden piirteistä on mielestäni todella tärkeää, jotta vältytään ”turhilta” väärinkäsityksiltä tai negatiivisilta reaktioilta. Erityisherkkä ihminen saattaa kuormittua sellaisista asioista, joita toiset eivät tule edes ajatelleeksi.
Erityisherkkyydestä on saatavilla tänä päivänä jo hyvin tietoa, esimerkiksi HSP Suomi ry:n sivuilta.
Tietoa kannattaa jakaa etenkin lasten kanssa tekemisissä oleville aikuisille, isovanhemmille sekä päiväkodin ja koulun henkilökunnalle.
Itkuherkkyys
Omassa erityisherkkyydessäni ovat vahvasti esillä kaikki edellä mainitut, Elaine Aronin luokittelemat neljä piirrettä, ja lisämausteena vähän joka tilanteessa esiin puskeva itkuherkkyys. Olipa sitten kyseessä biisi jonka kuulen autoradiosta, uutisjuttu jonka luen aamun lehdestä, tai ystävän kertomus joka vetoaa tunteisiini, en voi välttyä kyynelten tulvalta.
Opettajana toimiessani itkuherkkyys oli toisinaan kiusallista, sillä saatoin kyynelehtiä lukiessani lapsille satua, tai säestäessäni musiikin tunnilla pianolla kaunista kappaletta. Päätin olla avoin asiasta, ja yleensä selitinkin oppilaille että ”tämä on minusta niin surullinen kohta, että alkaa ihan itkettää” tai että ”tämä tuntuu niin ihanalta, että aivan silmätkin kastuu”.
Toki välillä täytyi heittää huumoriakin peliin, ja saatoinkin jo etukäteen vitsailla porukalle: ”Katsotaanpa missä kohdassa ope sit alkaa kyynelehtiä”. Olen kokenut, että avoin tunteiden ilmaiseminen ja niistä puhuminen on hyödyllistä, niin lasten kuin aikuistenkin kanssa toimiessa.
Pojat ja erityisherkkyys
Itkuherkkyys on asia, josta erityisesti pojat saattavat kärsiä hyvinkin paljon. Poikien ja miesten maailmassa kun ei edelleenkään pidetä itkemistä arkipäiväisenä ja miespuolisille henkilöille suotavana asiana, ja erityisherkät pojat saattavat pyrkiä kaikin keinoin estämään itkuun purskahtamisen.
Harmillista on, jos herkkyys täytyy kätkeä kovettamalla ulkokuori, tai esittämällä jotakin muuta kuin mitä sisällään tuntee.
Varsinkin murrosiässä voi kyynelehtiminen ja sen myötä huomion kohteeksi joutuminen tuntua todella nololta, ja onkin ymmärrettävää, että itkuherkkyyttä ja erityisherkkyyttä yritetään tuossa herkässä vaiheessa kätkeä.
Toivottavasti tämän päivän herkkyyttä piilottelevista pojista kasvaa miehiä, jotka uskaltavat aikuiseksi kasvettuaan kohdata itsensä, sekä paljastaa maailmalle oman erityisherkkyytensä, ja tuoda yhä enemmän näkyväksi myös ”miehistä herkkyyttä”. Koen, että pojat tarvitsisivat kipeästi herkän miehen roolimallia tässä välillä niin ”kovien arvojen” maailmassa.
Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen
Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen on omien havaintojeni mukaan yksi yleisimmistä piirteistä erityisherkkien ihmisten keskuudessa. Epäreilua kohtelua ja epätasa-arvoa kohdatessa sielussa kiehahtaa, ja vastareaktio voi olla hyvinkin voimallinen.
Erityisherkkä ihminen saattaa reagoida vahvasti ja suorasti, jolloin vastapuoli ei välttämättä näe sisällä piilevää herkkyyttä. Varsinkin puolustaessaan jotakin itselle tärkeää asiaa tai koettuaan tulleensa väärin ymmärretyksi, voi herkänkin ihmisen reaktio olla vahva ja jopa hyökkäävä.
Pyrkimys merkityksellisyyteen
Pyrkimys syvällisiin keskusteluihin ja samalle aaltopituudelle kanssakulkijan kanssa, on erityisherkälle ihmiselle usein tärkeää. Ei ole samantekevää mistä keskustellaan, tai luottaako herkkä ihminen kuulijaansa niin, että avautuu hänelle tärkeistä asioista.
Jos yhteyttä ei tunnu muodostuvan tai keskustelu jää pinnalliseksi, saattaa vuorovaikutustilanne tyssätä alkuunsa. Pienetkin ilmeet, eleet ja viitteet keskustelukumppanin tunnetilasta ovat asioita, joita erityisherkän ihmisen tuntosarvet jatkuvasti havainnoivat.
Erityisherkkä lapsi
Pyrkimys ”syvempään merkityksellisyyteen” saattaa näkyä erityisherkän lapsen arjessa niin, ettei hän saa helposti kavereita, koska hänen tarkkaa seulaansa ei kuka tahansa luokkatoveri helposti läpäise. Jos lähipiirissä ei ole lapsia jotka saisivat erityisherkän ihmistaimen tuntemaan olonsa turvalliseksi, hyväksytyksi, ja rakastetuksi, saattaa hän mieluummin leikkiä yksikseen ja mielikuvituskavereidensa kanssa.
Toisaalta, erityisherkällä lapsella on myös suuri riski ajautua ryhmässä myötäilijäksi, joka yrittää miellyttää kaikkia taatakseen positiivisen palautteen ja hyväksytyksi tulemisen. Sovittelijan ja kaikkeen suostuvaisen herkän ihmisen rooli voi muodostua suureksi taakaksi elämän poluilla, ja siitä on jossain vaiheessa tietoisesti irrottauduttava omannäköisen elämän luomiseksi.
Hyvin tärkeää olisi tulla kuulluksi ja otetuksi huomioon, vaikkei pitäisikään suurta melua itsestään.
Tässä asiassa ensiarvoisen tärkeää on ammattitaitoinen, herkillä tuntosarvilla varustettu lastentarhan- tai luokanopettaja, joka kykenee ohjaamaan ryhmätilanteita reilusti ja tasapuolisesti erityisherkät lapset ja nuoret huomioiden.
Kuormittuminen
Sosiaalisissa tilanteissa, ihmispaljoudessa, melussa ja monipuolisesti ärsykkeellisessä tilanteessa erityisherkkä ihminen voi kuormittua nopeasti. Kokemuksen myötä omaa ”kuormittumisen tasoa” oppii ennakoimaan, havainnoimaan ja säätelemään.
Esimerkiksi rajaamalla sosiaalisissa tilanteissa toimimisen aikaa, käyttämällä vastamelukuulokkeita, ja varmistamalla tarpeellisen määrän hiljaisuutta ja palautumista ärsyketulvan jälkeen, voi elämää helpottaa huomattavasti.
Kertomalla ihmisille omasta erityisherkkyydestä ja sen tuomista haasteista, saa yleensä tukea ja ymmärrystä omille toimintatavoilleen, eikä kukaan loukkaannu, vaikka lähtisitkin juhlista muita aiemmin kotiin rauhoittumaan.
Erityisherkän lapsen kanssa olisi hyvä käydä keskusteluja siitä, mikä tuntuu hyvältä, mikä taas ärsyttää, pelottaa tai uuvuttaa.
Kun jo lapsena oppii ymmärtämään itseään, omia erityisiä tuntemuksiaan, sekä palautumisen keinoja, helpottuu koulunkäynti, sosiaalisissa tilanteissa toimiminen, ja koko elämä huomattavasti! Myös se, ettei ole herkkyytensä kanssa yksin, voi olla iso oivallus ja helpotus.
Toivottavasti päiväkoteja, kouluja, ja myös työpaikkojen tiloja suunniteltaisiin tulevaisuudessa niin, että sieltä löytyisi rauhallisia ”latautumispaikkoja” niin erityisherkille, kuin muillekin rauhoittumista ja hiljaisuutta kaipaaville ihmisille. Tutkimusten mukaan ihan jokainen meistä hyötyy suuresti jo pienistäkin rentouttavista ja rauhoittavista päivän aikana pidetyistä tauoista.