Uusi ammatti aikuisena

Mikä on aidosti totta

Aamulla kun heräät, istuu sänkysi vierellä hyvä haltiatar. Hän on valinnut sinut keskustelukumppanikseen tänään. Saat esittää yhden toiveen tietyin ehdoin. Toiveen on liityttävä työhösi, ja alettava sanoilla: ”Toivoisin, että saisin”. Haltiatar on valinnut kohteensa, sekä ajankohdan huolella. Juuri kun olet heräämäisilläsi, kerrot totuuden suoraan sydämestäsi. Ei tietoisia pohdintoja, ei rajoittavaa järjen ääntä. Vain se mikä kumpuaa suoraan sydämestä, ja on aidosti totta.

Haltiatar on myös valinnut sinut hyvä lukijani, lukemaan tämän tekstin, sillä näillä sanoilla on jotakin merkitystä elämässäsi juuri nyt. Ehkäpä mietit, olisiko mahdollista hankkia uusi ammatti aikuisena.

Mitä toivoisit?

”Toivoisin, että saisin loppuelämäni ajan tehdä sellaista työtä, mitä itse haluan”, vastaat unisena, ja mietit mistä ajatuksesi putkahti. Viime aikoina olet kyllä tiedostanut työstressin ja uupumuksen oireita, mutta olosuhteiden muuttaminen on tuntunut mahdottomalta. Uudelleen kouluttautumisen tai yrittäjäksi hyppäämisen olet hylännyt heti alkuunsa, liian suurten riskien ja epävarman taloustilanteen vuoksi. Sitä paitsi sinullahan on vakituinen virka, palkalliset lomat, ja ikääkin jo neljäkymmentäkaksi. ”Uusi ammatti aikuisena” kuulostaa korvissasi lähinnä naistenlehden iskevältä otsikolta; asialta joka on jonkun toisen saavutettavissa.

Silmäsi painuvat kiinni; olet taas valvonut aamuyön kerraten mielessäsi seuraavan päivän työtehtäviä. Suljettujen silmäluomiesi takana väreilee ahdistus alkavasta työpäivästä, vatsassa kaihertaa. Haltiatar haluaa esittää jatkokysymyksiä. Avaat silmäsi katsoaksesi häntä tarkemmin: pitkät, kihartuvat hiukset niin kuin satujen haltiattarilla. Farkut, villasukat ja ruutupaita; ei haltiattaren tyypillisin työasu.

Alat käydä hieman virkeämmäksi, ja mielesi moottori lähtee käyntiin. Pistät hanttiin, eihän jatkokysymyksistä oltu sovittu. Haltiatar hymyilee todeten, että tässä asiassa sinulla ei ole sananvaltaa. Sinun on suostuttava kaivelemaan tiukkaan painunutta ajatusmaatasi, kuokkimaan sieltä täältä jotta pääsisit käsiksi olennaisimpaan. Syyt piileskelevät syvällä.

Kuka toteuttaa toiveesi?

Tiedostat sateen ropinan peltikattoon, kiedot peittoa tiukemmin ympärillesi ja suostut jatkamaan.
”Toivoisin, että saisin loppuelämäni ajan tehdä sellaista työtä, mitä itse haluan. Ja sillä tavoin kuin itse haluan”, toistat toiveesi.
”Miksi?” haltiatar kysyy. Tyypillinen jatkokysymys, sinä mietit.
”Että olisin taas iloinen. Että saisin käyttää luovuuttani. Että olisin innostunut ja silmäni loistaisivat, ja ehkä voisin myös auttaa ihmisiä.”
”Keneltä pyydät lupaa?”

Ahaa, huomaat että haltiatar aikoo saartaa sinut; otat itsevarmemman ilmeen. ”Okei, itseltäni kai”, vastaat.
”Eli kuka päättää työnkuvastasi loppuelämäsi ajan?”
”Öh, no minä.” Sanat putoilevat suustasi hitaammin, et ole ihan varma tarkoitatko mitä sanot. Etkö voikaan syyttää pomoasi, olosuhteita, rahan tarvetta? Itsekö olisit itsellesi se, joka antaa luvan? Vaivut ajatuksiisi niin kuin ajattelisit asiaa ensimmäisen kerran.

 

Mitä tapahtuu, jos alat tehdä työksesi sellaista, mistä unelmoit? Kuka tai mikä estää? Oma mielesi. Kaikki muu on järjesteltävissä.

Miltä uusi ammatti tuntuu?

”Millaista elämäsi on sitten, kun saat tehdä sellaista työtä mitä itse haluat?” haltiatar kysyy ja hyräilee itsekseen. Tuntuu ottavan oman työnsä rennosti. Jaahas, kaivellaan lisää, sinä mietit ja pieni hymy nousee pitkästä aikaa suupieleesi.

”Omannäköinen työ, uusi ammatti. Olen vapaa. Olen onnellinen. Olen virkeä. Jaksan viettää aikaa perheeni kanssa, ja hekin huomaavat kuinka iloinen olen. Nauran ja pelleilen lasten kanssa. Innostun kiinnittämään enemmän huomiota omaan hyvinvointiini. Ehkäpä alan taas syömään terveellisemmin ja käymään kuntosalilla. Herään aamulla hyvin nukkuneena, ja olen innoissani uudesta päivästä. Haluan suunnitella tulevaisuutta.”

Kärsimyksen tie

Haltiatar nyökkää tyytyväisenä, ja heilauttaa tähtipäistä taikasauvaansa. Lausuu loitsunsa, ja ilmoittaa sinulle, että toiveesi on käymässä toteen. Saat kohdattavaksesi uupumusta, unettomuutta, pelkoja ja epävarmuutta tulevasta.

”Mitä hittoa!”, sinä hermostut. Tällaisesta nyt ainakaan ei oltu sovittu. ”Minä perun tämän, en halua tällaista hommaa, mitä tämä nyt on?”, korotat ääntäsi ja pomppaat sängystäsi ylös. Kellon viisarit ovat raksuttaneet liian pitkälle, olet myöhässä aamun aikataulustasi.

”Rauhoitu, istu alas ja hengitä”, sanelee haltiatar liioitellun rauhallisesti. ”Asiathan ovat niin, että edetäksesi omien unelmiesi suuntaan, on sinun ensin kuljettava kärsimyksen tietä.” Minä tottelen taas, ja istahdan sängyn reunalle. En haluaisi lisää kärsimyksiä kylläkään, eiköhän tässä arjen pyörittämisessä ole nytkin jo tarpeeksi.

”Kaiva ajatusmaastasi menneitten murheitten mukulat, ja kerro niille, ettet aio lannoittaa niitä muistelmillasi enää. Sellaiset muistot jotka ovat sinun hyvinvoinnillesi tarpeettomia ja aikansa eläneitä, voit kasata kuihtumaan käsiteltyjen asioiden kompostiin.

Jätä seuraavaksi jääräpäiset ajatuksesi jäkälikköön, ne jotka rajoittavat sinua. Kouluta mielesi kääntämään negatiiviset ajatukset positiivisiksi, ja harjoita joka päivä kiitollisuutta. Tunne hyvyys ympärilläsi, ja saat hieman turvaa pimeyden poluille. Poluille, joille sinun on tarkoitus eksyä, ja pelätä niin että luulet jo valinneesi väärin.”

”Kun aikaa on kulunut, olet pelännyt ja nöyrtynyt, anele aamun valkeutta näyttämään askeleittesi uutta suuntaa. Saavut unettomuuden vuolaalle virralle, ja löydät sillan joka johtaa yli vaahtopäinä vellovan ajatusten aallokon. Epäröi jokaista askelta liukkaalla luottamuksen sillalla, epäröi suunnitelmiasi ja unelmiasi. Valvo öitä ja tarkkaile tuntemuksiasi, kuuntele egosi vähättelevää virttä.”

”Kun kuu on kiertänyt kymmenen kierrosta ympäri, ja taivaanrantojen välillä seilaava aurinkopallo sokaissut silmäsi näkemästä toivoa ja valoa, sinut viimein armahdetaan ja saat lahjaksi kaiken mitä tarvitset. Sydämesi laulut, luottamuksen ja lämmön. Ilon ja valon, rakkauden itseäsi ja muita ihmisiä kohtaan. Karttoja kymmenittäin, reittejä unelmiisi joita tavoittelet, ja unelmiisi jotka ovat vasta heräilemässä. Rohkeuden elää omaa elämääsi itseäsi toteuttaen.”

Sinun valintasi

”Kuulostaa kamalalta se tie”, minä sanon.
”Kerroin tämän sinulle, jotta ymmärtäisit ettei ole oikotietä onneen, on vain Via Dolorosa. Sinä itse olet se joka valitsee askeleensa, joka halutessaan muuttuu ja samalla muuttaa elämänsä suunnan. Joka kaiken epävarmuuden, pelon ja kärsimyksen jälkeen vapautuu päähenkilöksi elämänsä seikkailuun. Olkoon tavoitteenasi tämänhetkisten töiden uudelleenjärjestely tai kokonaan uusi ammatti, sinä itse olet oman elämäsi ohjaksissa ja päätät suunnan.”

”Mitä jos en lähde kärsimyksen tielle?” kysyn mietteliäänä, ja katson taas kelloa. Olen reilusti myöhässä töistä.
”Mikä on asia jota tulet katumaan kuolinvuoteellasi, jos jatkat elämääsi samaa turvallista mutta turruttavaa rataa kuin nyt?” Haltiatar alkaa pyörähdellä lattialla valssin askelin, kohoten hitaasti ilmaan, kadoten läpi kattojen.

Sävelet jäävät leijumaan huoneeseen, jotakin iloista mutta samalla niin kaihoisaa. Niin kuin viimeinen kesäillan valssi, muutoksen edellä. Kuihtuvien kukkien ja varisevien haavan lehtien riemullinen valssi ennen vääjäämätöntä kylmyyttä ja kuolemaa, kärsimyksen tietä. Samalla ajatus jo pienenä itusena tulevassa, kevään uusissa unelmissa ja vihreissä versoissa. Elämä on alati muuttuvaa ja uudistuvaa. Miksei ihminen olisi.

 

Lue tästä vinkkejä, jotka voivat auttaa sinua eteenpäin uutta työnkuvaa miettiessäsi. Artikkeli on Laura Janger-Laition kirjoittama, ja avautuu Hidasta elämää sivustolle.

Lue Sammalmajan artikkeli työuupumuksesta, ja tee helppo työuupumustesti.